lauantai 30. toukokuuta 2015

Kirjoittajaopiskelijoiden antologia


Vihdoin ja viimein se tuli painosta!:D Vietimme torstaina julkkareita ja Työväen Akatemian kevätjuhlia. Hyörin julkkareissa kamera kädessä, joten en saanut julkaistavaksi yhtäkään kuvaa itsestäni. Sellaista se on tämä kamerakätinen elämä.

Jännitin viimeiseen asti kannen ja kuvituksen onnistumista, koska itselläni oli siitä päävastuu, vaikka toki teimme tiimityötä.:) Kannessa käytetty kuva on omaa käsialaani Oxfordin opintomatkalta, koska halusin jotain, mikä istuisi nimeen muotojen tasolla.

Kaikkiaan antologia oli erinomainen kokemus, koska tiimityö sujui loistavasti - kun kaikki ovat yhtä hulluja, jokainen ahertaa parhaansa mukaan. Opimme kirjan tekemisen alusta alkaen. Itse pääsin hieman leikkimään Indesignilla, mikä oli päätavoitteeni grafiikkaryhmään ilmoittautuessa.:)

Opin samalla, ettei minusta olisi ammattigraafikoksi, minkä toki olen ymmärtänyt jo kauan sitten. Toisilla on luontainen silmä fontteihin ja tekstien asetteluun. En minäkään aivan sokea ole, mutta se kyky jää auttamatta vähäisemmälle tasolle.

Michel de Montaignen erästä esseetä mukaillen, vaikka omistaisin koko elämäni graafiselle suunnittelulle, en koskaan pystyisi saavuttamaan huippua. Joten miksi tehdä asiasta harrastusta vakavampaa? Sen sijaan kannattaa omistautua sille, missä oikeasti pystyy kehittymään lähes rajattomasti. Olen monta kertaa miettinyt omia rajojani, ja kirjoittaminen on ainut taidemuoto, missä niitä ei näy.

Kysymys lopulta onkin siitä, tehdäkö taidetta vai tiedettä? Koska tunnistan saman rajattomuuden humanistisilla aloilla. Toisaalta mahdollisuudet ovat mitä ovat, ja lisäksi nautin luovasta työskentelystä sekä alan opiskelusta aivan erityisesti. Siitä, että voin kurssin aluksi ilmoittaa oppimistavoitteeni runomuodossa ja lopuksi kirjoittaa oppimispäiväkirjasta proosatekstin. Esseestä voin tehdä vaikka dialogimuotoisen.

Opiskelu jatkuu osaltani vielä kaksi vuotta, sillä perusopintojen kokonaisarvosana riittää aineopintoihin.:) Mietin aloittaa syksyllä myös kirjallisuustieteen perusopinnot, ja toivon hartaasti, etten ole lastaamassa itselleni liiallista taakkaa. Romaanikäsistä ja sen taustatyötä pitäisi myös edistää, ja kesä tuppaa olemaan huonoa kirjoitusaikaa, koska mieli tekisi hillua liikkeillä.

Ps. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ottamani kuva päätyy kirjaan.:) Täytyy vähän nostaa omaa häntää, sillä kuvaamani phalène löytyy muistaakseni kirjasta Suomen suosituimmat koirarodut. Siitä vain on kulunut pieni ikuisuus, joten en ole täysin varma nimestä - joka tapauksessa kuvaajat on lueteltu teoksen takaosassa.

4 kommenttia:

  1. Sait uuden lukijan ;) Llähdetään siitä, ettei taakka ole liiallinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa!<3 Olen jatkuvasti epävarma omista kirjoituksistani ja vilkuilen postauksia moneen kertaan, kun olen ne jo julkaissut. Mietin, tuliko nyt sanottua jotain typerää kuitenkin.:p Tai haluaako ylipäänsä kukaan lukea näitä - tai jaksaako? Onneksi Facessa kiersi joskus se juttu, jonka mukaan epävarmuus on merkki älykkyydestä.;) Älykkäät ihmiset ovat tarpeeksi fiksuja harrastaakseen itsekriittistä ajattelua. Sen sijaan tyhmillä on varaa olla hyvin varmoja kaikesta, mitä tekevät.

      Niin tai näin, lohdullista.;) Ja kivaa, että tulee lukijoita sekä kommentteja.

      Katsotaan tosiaan sitten syksyllä, onneksi kirjallisuustieteenkin voi hajauttaa kahdelle vuodelle.:) Ilman taustatyötä ja muuta kirjoittamista pelkät opinnot tosiaan ei olisi liialliset, mutta romaani hankaloittaa asioita. Toisaalta olen saanut työstää sitä paljon opintojen puitteissa.:)

      Poista
  2. Onnittelut! Täällä toinen uusi lukija. Löysin tieni tänne vanhasta blogista. Hyvä meininki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa!<3 Tervetuloa lukijaksi, ja todella kiva kun jaksat aina vain seurailla postauksiani.:)

      Poista

Kiitos, että päätit jakaa ajatuksiasi.:)