perjantai 29. toukokuuta 2015

Myyrmäen asemalla

Nykyään kannattaa lähteä steissille hengailemaan.:) Vantaan Myyrmäkeen nimittäin. Kävin tutustumassa paikkaan tiistai-iltana taiteiden yön tapahtumasuunnittelun jälkeen. Aseman katsastamisen voi hoitaa vaikkapa torstaina 27.8. jolloin alueella tapahtuu paljon kivaa.


Asema on kymmeniä vuosia ollut samanlainen, peltisen ankea, kusenhajuinen rakennelma kuin mikä tahansa lähijunan pysähdyspaikka. Vaan ei ole enää.:D Tietoa projektista Tarja Kankkusen sivuilla.


Liukuportaatkin on saatu. Toivon vain, että kaikki hienoudet säilyvät, eikä joku vatipää käy tuhotöissä. Valitettavasti tuppaa usein olemaan niin, että itsekeskeiset ääliöt vandalisoivat yhteistä omaisuutta, kuten kirjaston kirjoja. Köyhät kyykkyyn, vai miten se menikään?


Tämä on oma suosikkini teoksista.:)


Jussi yleisen pianon näppäimillä.


En ole fiftari, mutta Mike's Dinerin vetovoima on vastustamaton. Tiistaina oli liian myöhä istua alas. Vilkaisin silti, että kahvikuppi maksaa 1,90 € ja paikka on auki yöhön asti.:D Huomattavasti sympaattisempi asemaravintola kuin Burger King Helsingin steissillä.


Toivottavasti ihmiset löytävät paikan, jotta se pysyy kannattavana. Persoonallisia kahviloita / ravintoloita / baareja on aivan liian vähän, ainakin pääkaupunkiseudulla. Turusta niitä löytyy paljon enemmän, ja tietysti täytyy mainita Tampereen vohvelikahvila.


Todellakin Mike's Diner on ma-to auki aamuvarhaisesta yhteen yöllä, perjantaisin ja lauantaisin peräti neljään. Sunnuntaisin aukeaa puolilta päivin, ja sulkeutuu yhdeltä yöllä. Hyvä tietää, jos tässä vielä sattuisi innostumaan myöhäisistä menoista. Kuten silloin joskus nuorena.;p Toisaalta kirjoitusharrastuksen tässä mittakaavassa on mahdollistanut nimenomaan rauhoittuminen. Nuorempana piti ryntäillä sinne sun tänne, vaikka vain sen vuoksi, että lähtee jonnekin.


Asemissa on silti edelleen omanlaistaan hohtoa riippumatta siitä, miltä ne konkreettisesti näyttävät. Olisi kovin helppoa hypätä junaan ja ajaa jonnekin, mieluiten kauas. Matkanteko itsessään on elämys, ei vain se, mitä päätepisteestä löytyy. Parasta on, jos pystyy poikkeamaan kiinnostaviin, yllättäviin paikkoihin reitin varrella. Jos minulla olisi enemmän rahaa, matkailisin enemmän.

Sattumoisin eräänä päivänä oivalsin viettäneeni koko elämäni jonkin lähijunareitin varrella. Heitetään tässä vaiheessa kehiin vähän nostalgiaa.:) Musiikkia lapsuudestani.

Taustalla soi Belinda Carlisle: La Luna

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mielestäni Vantaan Sanomissa on jo ollut juttua.:) Facessa ainakin on levinnyt kuvia, aika lailla samoista kohteista vielä. Mutta ei ihme, koska juuri nuo kohteet ovat kuvauksellisia, eikä asema kuitenkaan ole kovin iso. No, nämä kuvat nyt aivan omaa tuotantoani.

      Poista

Kiitos, että päätit jakaa ajatuksiasi.:)