tiistai 19. huhtikuuta 2016

Huonoa runoutta


Osallistuin eilen huonon runouden päivään, joka on vuotuinen Facebook-tapahtuma.:) Ensi vuoden päivälle on jo julkaistu tapahtumatiedot.

Tässä tuotokseni tälle vuodelle, kaksi huonoa proosarunoa:


Aurinko paistoi. Kaunis päivä oli alkamassa. Kaunein tässä maailmassa. Ja hän makasi vierelläni, nuhanenä sykkyrällä nyrpisteli, vaikka päivä oli niin kaunis. Aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Joten menin keittämään kahvia, mutta pannu nyhjötti pöydällä likaisena. Ja maitokin seisoi kaapissa hapanneena. Siitä syntyi vain pahaa kahvia, eikä auttanut edes, että päivä oli niin kaunis ja aurinko paistoi. Vitutti vain ankarasti.


Kuu kumotti ja tähdet tuikkivat. Kalmanhaju kiemurteli sanoinkuvaamattomana rihmana kuolleesta sorsasta, joka kömpi eteenpäin maanpäällisellä vaelluksellaan ennen Tuonelaan laskeutumista. Käheällä äänellä se vaakkui ja kraakkui kuin varis. Kharon souti synkkää lauttaansa Vantaanjoella. Sorsa tuupertui myrkkytynnyrin viereen: öljyäkin valui sulista. Kaiken yllä kuu kumotti ja tähdet tuikkivat.


 (Kuva on vuoden 2011 reissulta Garmisch-Partenkirchenistä Saksasta.)

4 kommenttia:

  1. Ahaha, ihana! Täytyy sanoa, että kirjoitan myös itse eilen (huonoa) runoa, vaikken tiennyt kyseisestä merkkipäivästä. Nyt tutustun tuohon sikermääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.:) Huono runous tai huono teksti ylipäänsä on jotenkin vapauttavaa. Olen aiemmin kirjoittanut yhden tarkoituksellisen huonon joulutarinan + pari aloitusta. Kiva kun kävit kommentoimassa!<3

      Poista
    2. Elina, eihän noi sinun runoelmat edusta HUONOA ollenkaan ;) Menisivät täydestä missä vaan. Mutta oikeasti on kakaramaisen vastustamatonta irrotella ilman kritiikkiä ?!

      Poista
    3. Helena: oijoi, on siis todella vaikeaa kirjoittaa huonosti.;) Kiitos kommentista!<3

      Poista

Kiitos, että päätit jakaa ajatuksiasi.:)