Kevään teatteriesityksiä

Kuvakulma on vähän hassu, mutta tässä pääkohteena onkin Jussin tekemä villapaita.:D Oikeasti hän sai sen valmiiksi jo viime vuonna, esittely vain on unohtunut.;) Ilmeisesti Jussi on suomalaiseksi mieheksi harvinainen tapaus siinä, että hän on ihan itsenäisesti löytänyt neuleharrastuksen. Puseron ohje Ravelry-sivustolla.

Ryhdyin taannoin kokeilemaan lettejä, tässä niitä on kaksi, ja solmittu yhteen, mutta en tiedä kauanko vielä jaksan pitkiä hiuksia. Mikäli se ketä kiinnostaa, pitsinen irtokaulus on Zizziltä, hame S.Oliverin Haloselta ja kengät Eccon. Tämä yhdistelmä on kenties liikaa kuorotyttömäinen, mutta kuvauspäivänä satoi räntää & rakeita ja muutenkin olo sellainen, että olisi tehnyt mieli vain käpertyä johonkin koloon.;)

Viime ajat on menneet väsyneissä fiiliksissä. Olen jättänyt väliin joitain kiinnostavia tapahtumia, mutta pari näytelmää tuli kuitenkin nähtyä. Ensinnäkin Valmennetaan varas, johon on vielä torstaina yksi näytös. Hauska, hyvin toteutettu esitys Malmin työväentalolla. Yksi entinen opiskelukaverini on mukana produktiossa, jota voisi luonnehtia perinteiseksi, suhteellisen kiltiksi komediaksi.

Seuraava näytelmä oli koululla, eli Työväen Akatemiassa, Kuningatar K. Siitä on vielä kolme näytöstä jäljellä toukokuun alussa - suosittelen! Esitys on loistavasti näytelty, rohkea ja virkistävä, kiehtova versiointi kuningatar Kristiinan elämäkerrasta. Esiintyjinä teatterilinjan opiskelijoita.

En ole vielä nähnyt Tyttökuningasta, joten en osaa verrata elokuvaa ja näytelmää, mutta veikkaisin, että ovat täysin erilaiset. Näytelmässä puvustus ja lavastus oli hyvin pelkistettyä, ja draaman johtomotiivina ankerias. Sitä ei voi silti moittia itsetarkoituksellisen modernisoiduksi tai taiteelliseksi kikkailuksi, vaan kyse oli intensiivisestä ihmissuhdekuvauksesta ja kasvutarinasta.

Teatterilinjalla on myös toinen näytelmä, Juhannusyön uni, jota olemme menossa katsomaan myöhemmin.:) Siitä on vielä muutama näytös jäljellä.

EDIT: Kävimme katsomassa Juhannusyön unen, joka oli myös hieno esitys.:)

Kirjoittamisesta ja opiskelusta

Kuva on vuoden 2007 matkalta Ranskasta, Fontainebleausta. Se taisi olla minun ja Jussin ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka.:) Ennen sitä reissasimme kotimaassa.

Tuon kuvan ottohetkestä tuntuu kuluneen pieni ikuisuus. Ja jotenkin seesteinen kesäsade kuvastaa fiiliksiäni juuri nyt. Sain tänään ensimmäistä kertaa kunnon vertaispalautetta runoistani - niistä uusimmista, joita en ole täällä vielä julkaissut. Vaikuttaisi, että seminaarikerroilta on toisten saamasta palautteesta tarttunut huikean paljon oppia kurssien lisäksi.:) Ilmeisesti siis osaan kirjoittaa proosarunoja, vaikka olen aina pitänyt itseäni pitkän proosan kirjoittajana.

Lajityyppien jako pysyy edelleen: jatkan romaanikäsistäni kuten tähänkin asti, koska olen jo aiemmin löytänyt siihen oikealta tuntuvan otteen.:) Vihdoin ja viimein kaikkien vuosien yrittämisen jälkeen! Mutta ainahan voi kirjoittaa montaa lajia. Tuntuu vain niin hienolta, että jotain rupeaa opintojen myötä loksahtelemaan paikoilleen.:) Sitäkin kautta, että joutuu tekemisiin vaikkapa runouden kanssa.

Ehkä lyhytproosa / novelli on vielä se alue, jolla en ole saanut suurempia onnistumisen tunteita. Minulla kun on taipumusta siihen, että ideat venyvät eeppiseen malliin, ja harjoitustöissä olen tähän asti lähinnä pyrkinyt kehittämään jotain, missä olen kokenut tarvitsevani harjaannusta.

Olen iloinen myös siitä, miten monipuolisesti olen saanut opiskella. Seuraavaksi meillä alkaa terapiakirjoittamisen kurssi, jälleen uudenlainen seikkailu.:)

Huonoa runoutta

Osallistuin eilen huonon runouden päivään, joka on vuotuinen Facebook-tapahtuma.:) Ensi vuoden päivälle on jo julkaistu tapahtumatiedot.

Tässä tuotokseni tälle vuodelle, kaksi huonoa proosarunoa:

Aurinko paistoi. Kaunis päivä oli alkamassa. Kaunein tässä maailmassa. Ja hän makasi vierelläni, nuhanenä sykkyrällä nyrpisteli, vaikka päivä oli niin kaunis. Aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Joten menin keittämään kahvia, mutta pannu nyhjötti pöydällä likaisena. Ja maitokin seisoi kaapissa hapanneena. Siitä syntyi vain pahaa kahvia, eikä auttanut edes, että päivä oli niin kaunis ja aurinko paistoi. Vitutti vain ankarasti.

Kuu kumotti ja tähdet tuikkivat. Kalmanhaju kiemurteli sanoinkuvaamattomana rihmana kuolleesta sorsasta, joka kömpi eteenpäin maanpäällisellä vaelluksellaan ennen Tuonelaan laskeutumista. Käheällä äänellä se vaakkui ja kraakkui kuin varis. Kharon souti synkkää lauttaansa Vantaanjoella. Sorsa tuupertui myrkkytynnyrin viereen: öljyäkin valui sulista. Kaiken yllä kuu kumotti ja tähdet tuikkivat.


 (Kuva on vuoden 2011 reissulta Garmisch-Partenkirchenistä Saksasta.)

Pyyhekumileimasin - runosikermäni

Käyn koulussa parhaillaan runouden jatkokurssia ja tuntuu siltä, että ilmaisuni on kokemassa muutoksia tai laajentumassa. Haluan siksi jakaa tänne aiemmista runoistani koostamani sikermän. Olen esittänyt näistä jokaisen lavalla open mic -tilaisuuksissa, sekä joitain muita runoja, jotka jäivät teemansa puolesta ulos. Tämä on nimittäin ensimmäinen yritykseni koostaa johdonmukaista kokoelmaa. Jostain täytyy aina aloittaa.;)

Pyyhekumileimasin

Kuvana on mustavalkoiseksi käsittelemäni näkymä pariisilaiselta kadulta vuonna 2014. Tämä kuva oli mukana meidän kirjoittajaopiskelijoiden antologiassa viime keväänä.